Suomalaisen omenan satokaudet ovat kesällä, talvella ja syksyllä. Satokausi riippuu siitä, onko omena lajikkeeltaan kesä-, syys-, vai talvilajike.

Herkkuomenat syödään sellaisenaan, kun taas talousomenat käytetään säilöntään. Omenan kirpeydestä tunnistaa, onko se herkkuomena vai talousomena. Talousomenoista voi tehdä esimerkiksi hilloa tai mehua. Talviomenalajikkeiden talouslajikkeet säilötään sellaisenaan kylmään, jossa ne kypsyvät ajan myötä maukkaimmiksi.

Pohjoisin ammattiviljelyn maa

Suomen kylmät talvet ja kylmä ilmasto ovat suuri haaste ammattimaisen omenan viljelylle, sillä suomalaiset kääpiöpuut ovat alttiita pakkasvaurioille. Toisaalta taas ilmaston ansiosta suomalaisista omenoista tulee erittäin aromikkaita ja raikkaita.

Ahvenanmaata kutsutaan tunnetusti suomen omenatarhaksi, sillä siellä kypsyvät omenat saavat maukkaan aromin saariston leudon ilmaston ansiosta. Saarella sijaitsee yli 40 omenatilaa ja siellä tuotetaan reilusti yli puolet koko Suomen omenasadosta. Suurin osa Ahvenanmaalla kasvatetuista omenoista myydään Suomessa.

Ahvenanmaalla tuotetaan myös paljon tuorepuristettua omenamehua kakkoslaadun omenoista. Tyhjiöpakatut mehut säilyvät huoneenlämmössä ja avattuina ne säilyvät jääkaapissa pari viikkoa.

Suomessa ammattiviljelmien satojen arvioidaan olevan 6–7 miljoonaa kiloa ja kotipuutarhojen 5-20 miljoonaa kiloa, vuodesta ja sen sallimista sääoloista riippuen. Viime vuonna (2016) ammattiviljeltyä omenaa Suomessa tuli 6,4 miljoonaa kiloa (lähde: Luonnonvarakeskus, tilastotietokanta).

Säilö oikein

Suomalaiset herkkuomenat syödään pääsääntöisesti heti poimimisen jälkeen. Säilöntäomenat säilötään kylmässä, jossa ne kypsyvät hitaasti samalla syventäen makuaromeitaan. Oikein säilytettynä suomalainen omena voi säilyä jopa seuraavaan vuoteen.

Omenan kypsyttämisessä tulee ottaa huomioon se, että siitä muodostuu eteeniä sen kypsyessä. Tämä tarkoittaa sitä, jos esimerkiksi kukkiva kasvi laitetaan kypsyvien omenoiden läheisyyteen, saattaa niistä erittyvä eteeni aikaistaa kasvin lakastumista. Siksi kukkakimppu kannattaa pitää kaukana pöydällä olevasta omenakorista.

Happamia omenoita voi pakastaa myös sellaisenaan. Näin esimerkiksi omenapiirakkaa voi nauttia vaikka keskellä talvea. Happamista omenoista saa myös hyvän kaverin ruoanlaittoon. Esimerkiksi possun ja omenan makuyhdistelmä on lyömätön.

Japsi, lobo, valkeakuulas – Suomalaisia omenalajikkeita on satoja

Omenasta syntyy nimetty paikallislajike, jos sen viljely laajenee nurkkapuusta. Nurkkapuu tarkoittaa puuta, joka on itänyt siemenestä omaksi erityiseksi lajikkeekseen. Kun laji leviää, sen arvo nousee ja se nimetään. Yksi vanhimpia suomalaisia omenalajikkeita on Huvitus, joka on lähtöisin Huvituksen hedelmätarhasta 1800-luvulta.

Omenalajikkeita voidaan risteyttää pölyttämällä yhden lajikkeen omenapuun kukan emiä toisen omenapuun siitepölyllä. Risteyttämisestä syntyvät hedelmän sisällä olevat siemenet kylvetään, ja jokaisesta siemenestä kehittyy geeniperimältään erilainen puu. Näistä syntyneistä siemenpuista valitaan parhaat,  jotka saavat lopulta oman lajikenimen. Esimerkiksi lajikkeiden Lobo ja Huvitus risteytyksestä on syntynyt kaksi omaa lajikettansa, Heta ja Jaspi. Myös lajikkeiden risteytyksiä on satoja.

Omenan terveydelliset hyödyt

Omenoissa on runsaasti liukoista kuitua, joka tasoittaa verensokerin heilahteluja. Tästä syystä omenan syöntiä suositellaan erityisesti  diabeetikoille. Liukoinen kuitu alentaa myös veren kolesterolia.

Omenassa on myös paljon vitamiineja, kivennäisaineita ja flavonoideja. Suurin osa ravintoaineista on pääasiallisesti omenankuoressa. Flavonoidit voivat ehkäistä esimerkiksi syövän, allergioiden, tulehduksien ja sydän-ja verisuonitautien puhkeamista.

Suomalaisten omenalajikkeiden saatavuus kaupoista:

‘