Lakan kukinta-aika on kesäkuu ja paras poiminta-aika yleensä heinä-elokuussa. Yleisimmin lakka kaskvaa soilla, nevoilla ja rämeillä. Se on myös yksi pohjoisimmiksi levittäytyneistä kukkakasveista ja se kertää jopa – 40 asteen pakkasen.

Lakka on erittäin herkkä kasvi reagoimaan sen kukinta-ajan sääoloihin. Yksi hallayö voi pilata koko lakkasadon, kun taas sateet ja myrskyt voivat repiä herkät kukan terälehdet. Yhden vuoden huonot kasvuolosuhteet vaikuttavat myös seuraavan vuoden lakkasatoon.

Lakka tarvitsee marjan kasvattamista varten kahta eri sukupuolta olevaa kasvia, sillä sen emi ja hedeosat ovat kasvin eri yksilöissä. Myös tyrni on kasvi, joka tarvitsee marjan kasvattamiseksi kaksi eri sukupuolta olevaa kasvia.

Lakka on luumarja, jossa on useita osahedelmiä, ja jokaisen niiden sisällä on siemen. Siksi lakkaruoissa onkin yleensä ihana rapsahteleva suutuntuma, kun lakan siemenet rouskuvat suussa.

Kypsä lakka on väriltään vaalean keltainen. Lakasta voi valmistaa tuliaisviemisiksi tai talven säilöön esimerkiksi hilloa tai likööriä. Leivonnaisiin lakka sopii makunsa puolesta erinomaisesti. Lakan lehdistä voi taas tehdä hiostamalla ja kuivaamalla yrttiteetä.

Lakan marjat sisältävät bentsoehappoa, joka on luonnon oma säilöntäaine. Siksi lakat voidaankin säilöä kylmässä niiden omassa mehussaan.

Lakka on erinomainen A- ja C-vitamiinin lähde. Molempia siinä on moninkertaisesti esimerkiksi appelsiiniin nähden.