Perinteinen ruisleipä

Ruisleipä

Ruisleipää suomalaisempaa ruokalajia on vaikea keksiä. Sitä kaivataan silloin, kun ollaan kaukana kotoa ja se on ensimmäinen asia, jota syödään kun palataan kotiin. Sitä tarjotaan juhlissa, nautitaan arkena ja otetaan evääksi vaellusretkille metsän siimekseen.

Ruisleipä kuvastaneekin hyvin suomalaista mielenlaatua: se on tummaa, hieman hapahkoa ja kuoreltaan kovaa. Sisältä löytyy kuitenkin pehmeä sisus. Lisäksi ruisleipään voi aina luottaa, sillä se on aina hyvää ja se on lyömätön nälän selättäjä. Lisäksi se säilyy pitkään ja maistuu hyvältä myös hieman kuivahtaneena.

Monilla eri paikkakunnilla on omat ruisleipäperinteensä; Länsi-Suomessa reikäleivän muotoinen rukiinen kuivatetaan orrella ja se saa kuivuneena kovan purupinnan ja pitkän säilyvyyden. Itä-Suomessa taas paistetaan paksumpia ruislimppuja, joissa on kova kuori ja pehmeä sisus. Olivat perinteet mitkä tahansa, on ruisleipä meille monille kovin rakas. Jopa niin rakas, että ruisleipä valittiin satavuotiaan Suomen kansallisruoaksi. Siksi sen tekemistä kannattaa kokeilla myös kotona – vaikka Suomen juhlavuoden kunniaksi. Se kannattaa, sillä ruisleivän tekeminen on erittäin helppoa, jos vain malttaa antaa sille hieman aikaa.

Seuraava ohje on perinteinen itäsuomalainen ruislimppu.

Yhteen ruislimppuun:

Päivä 1:

Sekoita aineet kulhossa, peitä liinalla ja jätä huoneenlämpöön.

Päivä 2 aamu:

  • 1,5 dl vettä
  • 1,5 dl ruisjauhoja

Sekoita aineet kulhossa, peitä liinalla ja jätä huoneenlämpöön.

Päivä 2 ilta:

Toista aamun rutiini.

Toista sama vielä kolmantena päivänä, aamuin illoin.

Neljäntenä päivänä leivän juuressa pitäisi olla hyvä hapan maku ja juuren pitäisi pulputella mukavasti. Ota taikinajuurta talteen saman verran kuin olit sitä käyttänyt, eli 0,5 dl.

Päivä 4:

  • noin 8-10 dl ruisjauhoja
  • 2-3 tl suolaa

Sekoita taikinajuureen jauhot ja suola. Sekoita. Jauhojen määrän lisääminen riippuu taikinan koostumuksesta. Sen tulee olla tahmeaa ja tanakkaa, ei velliä tai kivikovaa. Leipoessasi leipää huomaat helposti, onko taikinassa tarpeeksi jauhoja vai ei, sillä hyvän tuntuinen taikina muokkautuu pehmeästi käsissä oikeaan muotoon. Taikina tarttuu herkästi sormiin, ja siksi sen muotoilussa ei kannata säästellä jauhoissa!

Kaada taikina hyvin ruisjauhotetulle työpöydälle ja pyöritä leivästä korkeahko pyramidimainen leipä. Jos leipä tuntuu nyt liian vetelältä, laita se takaisin astiaan ja lisää vähän jauhoja ja kokeile leivän pyörittämistä uudelleen.

Nosta leipä leivinpaperilla päällystetylle pellille ja peitä. Anna leivän kohota noin 3 tuntia. Kohotessaan leivän pyramidin malli laskeutuu ja leipään tulee limppumainen muoto. Jos leivän antaa kohota limpun mallissa, se vain leviää sivuille ja leivästä tulee todella litteä.

ruisleipäpyramidi
Pyramidin mallinen leipä ennen kohotusta.

Paista leipää 300 asteessa alimmalla tasolla noin 10 minuuttia. Laske siten uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista vielä noin 40-50 minuuttia tai kunnes leivän sisälämpötila on noin 98 astetta.

Vinkki! Jos olet epävarma ruisjuuresi toimivuudesta, voit lisätä taikinaan neljäntenä päivänä hieman hiivaa, jonka olet liottanut tilkkaan vettä. Pieni pala riittää (1/4 osa tuorehiivasta), sillä ruisleivän ei tarvitse paisua kovin paljon. Perinteiseen ruisleipään kuuluu kuitenkin vain vettä, ruisjauhoja ja suolaa.

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s