Maistoin ensimmäisen kerran tätä eteläamerikkalaista peston tapaista kastiketta viime kesänä veljeni häissä. Siellä tätä tarjoiltiin maukkaiden pitaleipien kastikkeena. Vaikka kastiketta ei oltu tehty täysin ’sen perinteisen’ mukaan, niin oman suuni mukaan tuo kälyni valmistama ihanuus oli juuri sitä parasta chimichurria ever!

Onnekseni häistä jäi tuota eeppistä taikalientä vähän yli mukaanotettavaksikin ja siitähän oli minulle iloa monta päivää. Chimichurria voi nimittäin laittaa ruokaan kuin ruokaan: Salaatin joukkoon, grillattavien ruokien jälkimarinadiksi, leivän päälle, munakkaaseen.. Se antaa raikkaan kesäisen maun ja sopivan tulisen tujauksen kaikkiin ruokiin.

Olin tyystin unohtanut tämän ihanuuden, kunnes pääsin sen makuun viime viikonloppuna (jälleen veljeni ja kälyni luona). Onneksi muistin tällä kertaa laittaa Jossu-tätin reseptin korvan taakse ja teinkin sitä heti vierailumme jälkeen – ja tietenkin pienellä omalla variaatiollani..

Minulla sattui olemaan juuri sopivasti vähän villiyrttejä käsillä, joten halusin kokeilla, että miten ne passaavat chimichurriin. Ja nehän sopivat sinne kuin nakutettu! En ottanut kälyni käyttämiä perusmakuja, eli (lehti)persiljaa, korianteria ja basilikaa reseptistä pois, sillä halusin pitää kastikkeen kuitenkin tunnustettavasti kälyni tekemän chimichurrin makuisena. Jos haluat villimpejää villiyrtin makuja omaan kastikkeeseesi, jätä esimerkiksi korianteri siitä kokonaan pois, niin se antaa tilaa villiyrttien maulle paremmin.

Chimichurri, eli karkeasti käännettynä kaikkia sekaisin, ei missään erityisessä järjestyksessä: Chimichurri on tiettävästi peräisin eteläamerikkalaisilta gauchoilta, jotka valmistivat chimichurria maustaakseen nuotiolla paistamaansa lihaa. Luultavasti tuohon aikaan kastikkeessa on siksi käytetty kuivattuja mausteita, sillä tuoreet mausteet pilaantuvat kuivattuja nopeammin. Perinteiseen chimichurriin tulee chilin, valkosipulin ja öljyn lisäksi lehtipersiljaa, oreganoa ja punaviinietikkaa. Kastiketta käytetään edelleen eritoten Argentiinassa ja Uruguayssa grillatun lihan kastikkeena. Perinteisessä kastikkeessa hallitsevat maut ovat lehtipersilja ja valkosipuli.

Ylhäällä olevassa kuvassa on laiskan kokin chimichurri. Chimichurria ei kuuluisi valmistaa näin, vaan sen ainekset pilkotaan veitsellä pieniksi ja sekoitetaan nesteen joukkoon – niin tekee muuten aina myös kälyni. Chimichurri ei siis ole pestoa, vaikka sitä alussa sellaiseksi kuvailin.
Yllä olevassa versiossa kaikki ainekset on heitetty vain blenderiin ja annettu sen tehdä taikojaan. Siksi tämä versio chimichurrista on normaalia sameampi. Pilkotussa versiossa yrttien ja chilin kauniit värit pysyvät paremmin kuosissaan.
Blendaamalla tehty kastikkeen kokkaus on pilkkomista helpompaa, mutta tiedä tämä: Etelä-Amerikan ruokatraditioita vaalivat pitävät chimichurrin blendaamista kauhistuksena. Jos siis haluat päästä lähelle autenttista versiota, ole reipas ja pilko!

Tämä kastike on aivan ässä esimerkiksi eväsretkille ja lapsiperheiden ruokien maustajaksi: niille, jotka haluavat kunnolla makua ruokiinsa, voivat lisätä sitä helposti purkista kauhomalla. Miedommista muista pitävälle kastikketta voi ottaa vain vähän tai sen voi jättää kokonaan pois. Easy as, eli que facil!

Huom! Koska kastikkeessa on paljon villiyrttejä, se ei luonnollisestikaan säily pitkään. Olen kaapinut soosia purkista joskus viikonkin jälkeen valmistamisesta, mutta silloin jo huomaa, että vihreät ovat menettäneet väriään ja makukaan ei ole enää niin freesi kuin sen pitäisi.

Chimichurri Villiyrteillä (noin 5 dl valmista kastiketta):

• 1/2 punttia (lehti)persiljaa
• 1/3 punttia korianteria
• suuri kourallinen basilikaa/ oreganoa
• noin 2 dl pilkottuja ja suolavedessä ryöpättyjä maitohorsmia
• 1 rkl kuivattua nokkosjauhetta/reilusti tuoreita ja ryöpättyjä nokkosen lehtiä
• 1 rkl suolaa
• 1,5 dl rypsiöljyä
• 1,5 dl oliiviöljyä
• 2-4 punaista chiliä
• 2-3 valkosipulin kynttä
• 2 rkl omena- tai punaviinietikkaa

Pilko, sekoita ja nauti!